Ihmisveturi Emil Zátopek

Emil Zátopek oli tšekkoslovakialainen urheilija, joka voitti vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa kolme kultamitalia, 5 000 metrillä, 10 000 metrillä ja maratonissa. Hänet tunnettiin armottomasta harjoittelustaan, johon kuului ensimmäisinä maailmassa myös intervalliharjoittelu. Kotimaassaan Tšekkoslovakiassa juhlittu sankari oli myös vaikutusvaltainen jäsen kommunistipuolueessa, josta hänet kuitenkin erotettiin myöhemmin hänen kannatettuaan demokraattista liikettä vuonna 1968, minkä seurauksena hänet tuomittiin vaaralliseen pakkotyöhön kaivoksille. Tšekin presidentti Václav Havel palautti hänen kunniansa vuonna 1990. Zátopekia pidetään yhtenä 1900-luvun suurimmista urheilijoista ja urheilupersoonista. Emil Zátopekia on pidetty jopa eräänlaisena juoksijoiden suojelupyhimyksenä. Hänen lähestymistapansa lajiin ei ollut pelkästään vallankumouksellinen, vaan hän jopa keksi juoksemisen uudelleen. Hän rikkoi maailmanennätyksiä ja asetti uusia rajoja kestävyydelle, mikä määritteli uudelleen myös sen, mikä on inhimillisesti mahdollista. Kukaan ennen tai jälkeen Zátopekin ei ole pystynyt hallitsemaan pitkän matkan juoksua niin ylivoimaisesti kuin hän teki 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Zátopekin saavutuksia Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 pystytään tuskin koskaan toistamaan. Kaiken lisäksi hän oli luonteeltaan äärimmäisen leikkisä ja sydämellinen, mikä teki hänestä erään kaikkien aikojen rakastetuimmista olympiaurheilijoista.

Lapsuus köyhyyden rajamailla

Emil Zátopek syntyi Tšekkosloviassa vuonna 1922 työväenluokan perheeseen, johon kuului hänen lisäkseen isä Frantisek, äiti Anzeka sekä seitsemän muuta lasta. Suureen perheen vuoksi talous perheessä oli usein tiukalla ja Emilin elämä oli aina lähellä köyhyysrajaa. Lapsena Zátopek oli älykäs ja itsenäisesti ajatteleva luonne, jolla oli harvinaisen hyvä muisti. Monet hänet ystävistään ovat sanoneet, että nuoren Zátopekin eräs luonteenomaisin piirre oli hänen halukkuutensa kokeilla tehdä kaikkia asioita eri tavalla. Zátopek muutti jo hieman ennen 15-vuotispäiväänsä kotikaupungistaan Zlíniin tehdastyöläiseksi. Tuolloin kyseessä oli varteenotettava työ, joskin melko lailla itseään toistava. 18-vuotiaana Zátopek ei ollut kiinnostunut juoksemisesta, mutta yhtiö valitsi hänet osallistumaan kilpailuun. Zátopekin vastusteluista huolimatta hänen piti lähteä kisaan, jossa hän lopulta sijoittui toiseksi sadan juoksijan joukosta. Tästä alkoi hänen kiinnostuksensa juoksemista kohtaan, ja jo neljän vuoden päästä hän edusti Tšekkoslovakiaa. Toisen maailmansodan ja Tšekkoslovakian miehityksen vuoksi hän menetti joitain parhaista uransa juoksuvuosista, mutta toisaalta hän pystyi myös jatkamaan harjoitteluaan ja kehittyi merkittävästi.

Ensimmäiset olympialaiset Lontoossa

Toisen maailmansodan jälkeen Zátopek liittyi Tšekkoslovakian armeijaan, missä hän sai jatkaa juoksemisen harjoittelemista, varsinkin kun hän alkoi saavuttaa kansainvälistä menestystä. Vuonna 1948 hänen nimensä tuli yleisesti tunnetuksi, kun hän voitti 10 km juoksun Lontoon olympialaisissa. Hän sijoittui lisäksi toiseksi 5 km matkalla. Kisojen jälkeen hänen ylivoimaisuutensa keskimatkoilla kasvoi, mikä johti useisiin maailmanennätyksiin. Vuonna 1951 Zátopekista tuli ensimmäinen ihminen, joka juoksi 20 kilometriä alle tuntiin, ja hän rikkoi neljä maailmanennätystä yhdessä huikaisevassa kisassa. Vuoden 1953 lopussa hänellä oli hallussaan kahdeksan juoksun maailmanennätystä – ainoana miehenä historiassa, jolla on ollut samanaikaisesti hallussaan yhtä monta ennätystä. Kaikkiaan hän teki kahdeksantoista maailmanennätystä.

Helsingin olympialaiset

Vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa Zátopek teki yhden kaikkien aikojen suurimmista olympialaisten uroteoista, jota ei luultavasti koskaan enää kyetä toistamaan uudelleen. Hän voitti olympiakultaa viidellä kilometrillä, kymmenellä kilometrillä ja päätti vielä sen jälkeen aivan viime hetkellä osallistua elämänsä ensimmäiseen maratoniin. Vaikka hänellä ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta kyseisestä juoksumatkasta, Zátopek voitti olympiakultaa maratonilla yli kahden minuutin erolla seuraavaan. Tämä kolmoiskulta on jäänyt sen koommin rikkomattomaksi ennätykseksi. Zátopek ei ollut pelkästään olympiasankari, vaan myös seurallinen ihminen, joka loi spontaanisti ystävyyssuhteita ja hyvää tahtoa muiden maiden urheilijoiden keskuudessa. Olympialaiset olivat Zátopekille merkittävä tekijä hänen kansainvälisen ystävyyden ihanteessaan. Hän oli hyvin avokätinen ihminen, joka auttoi usein vieraita ihmisiä, jotka tulivat katsomaan häntä kotiinsa Prahaan.

Helsingin olympialaiset