Maratonin historia on kertomus valkoisen miehen valtapositiosta

Maratonjuoksu on länsimaiden yksi trendikkäin harrastuslaji, jota sekä miehet, että naiset kaikkine ihonväreineen harrastavat.

Koska laji vaatii kovan kunnon lisäksi mielenkovuutta ja sisua, on tämä laji muuttunut symboliksi joka kuvaa ihmisen periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Tämä onkin kenties syy siihen, että laji oli alkuaikoina ainoastaan valkoihoisen eliitin etuoikeus, joka evättiin naisilta ja etnisiltä vähemmistöiltä. Kuitenkin tänä päivänä jokainen, joka unelmoi yli 40 km pituisesta juoksusta, pystyy siihen halutessaan, sillä avaramielisemmän kulttuurin lisäksi on ihmisen keho tehty juoksemaan. Ihmisen kyky juosta pitkiä matkoja juontuu ihmisen evoluutiosta. Pitkien matkojen juokseminen oli –sukupuolesta riippumatta, välttämätön hyöty aikoina, jolloin ihminen toimi metsästäjänä. Koska kaksijalkainen ihminen ei ominut riittävää nopeutta juosta saalistaan kiinni, oli hänen tukeuduttava kestävyyteensä, saalistaen eläimen väsyksiin. Mutta kun ihminen keksi jousen, jäi lopulta pitkän matkan juoksu pois ja kestävyysjuoksu katsottiin myöhemmin olevan ainoastaan sotilaiden erityistaito. Vähän tunnettu, ranskalainen opiskelija nimeltä Michel Breal, on henkilö maratonjuoksun idean takana. Tämä mytologiasta kiinnostunut nuorukainen keksi maratonjuoksun kreikkalaisesta sotatarinasta, joka sijoittuu noin 450 vuotta ennen ajanlaskuamme. Sotatarina kertoo miehestä nimeltä Pheidippides, joka juoksi 241 kilometriä Marathonista Spartaan pyytääkseen lisävoimia taistelussa persialaisia vastaan. Tämän jälkeen uskotaan Pheidippideksen vielä tämän lisäksi palanneen taistelukentälle, mutta taistelun päättyessä hänen viimeiseksi sanoiksensa muodostuivat “me voitimme”, sillä hän menehtyi kehonsa ylirasitukseen.

Maratonjuoksun vallankumous

Historiaan on kirjattu ensimmäiseksi olympialaiseksi maratonjuoksuksi vuosi 1896, jolloin seitsemäntoista länsimaalaista miestä juoksivat 40 kilometrin matkan Marathonista Ateenaan. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä vaikka tieto on pyyhitty historian kirjoista pois, oli juoksussa mukana myös yksi kreikkalainen nainen, nimeltä Melpomeme. Koska naisilta oli maratonjuoksu kielletty, evättiin häneltä oikeus osallistua kilpailuun. Tämä ei kuitenkaan estänyt Melpomemea, vaan juoksi maratonin kiellosta huolimatta, kuitenkin pientareella, varsinaisen juoksureitin ulkopuolella. Hän voitti juoksussa monet muut osallistujat, mutta hänen tulostaan ei kuitenkaan kirjattu ylös ja tieto tästä juoksevasta naisesta pidettiin salassa julkisuudesta. Tästä syystä ei salaperäisestä Melpomemestä tiedetä juuri tämän enempää. Valkoisen miehen yksinoikeus maratonjuoksuun päättyi vuonna 1919, kun Bostonissa järjestetyssä maratonkilpailussa osallistui ensimmäinen Afroamerikkalainen juoksija nimeltä Aaron Morris. Hän sijoittui kuudenneksi joukossa, mutta myös hänen tarinansa on jätetty huomiotta, sillä hänestäkään ei tiedetä paljon muuta kuin että hän oli ensimmäinen tumma ihoinen mies juoksemassa maratonia. Naiset kuitenkin hyväksyivät juoksukieltonsa vielä monia vuosikymmeniä siinä uskossa, etteivät heidän kehonsa kyenneet maratonin pituiseen juoksuun. Noin 70 vuotta Melpomemen osallistumisyrityksestä osallistui maratoniin jälleen yksi nainen nimeltä Roberta Gibb. Hän oli päättänyt uhmata urheiluun liittyviä sukupuolittuneita normeja osallistumalla salaa Bostonissa järjestettyyn maratoniin. Maratonin aikana huhu juoksevasta naisesta levisi radiolähetykseen asti ja katsomossa olevat naiset hurrasivat Gibbsiä silmät kyynelehtien. Seuraavana vuonna oli Gibbsin lisäksi jo toinen sääntöjä uhkaava naisjuoksija, nimeltä Kathrine Switzer. Kun tiedottajat huomasivat hänet kilparadalla, hyökkäsivät he hänen päälleen, yrittäen estää häntä kilpailemasta. Switzer sai kuitenkin karistettua hyökkääjät päältään ja jatkoi kiellosta huolimatta aina maaliin asti. Vuonna 1968 kilpailukiellossa olevia naisia oli jo viisi, kunnes lopulta vuonna 1971 saivat naiset ensimmäistä kertaa oikeuden juosta New Yorkissa järjestetyssä maratonissa. Vuonna 1977 juoksi myös ensimmäinen Afroamerikkalainen nainen Marilyn Bevans Bostonissa järjestetyssä maratonissa. Hän sijoittui toiseksi juoksussa ja näin tehden hän hautasi lopullisesti uskomukset, etteivät naiset kykene juoksemaan pitkiä matkoja.

Maratonjuoksun vallankumous

Kiitos näiden periksiantamattomien naisten ja miesten, on maratonjuoksu tänä päivänä kaikkien ihmisten perusoikeus. Ja jos tämä artikkeli sai sinut innostumaan maratonjuoksusta, kerkeät hyvin vielä tämän vuoden juoksuun mukaan, sillä vuoden viimeinen Helsinki city maraton järjestetään elokuun 24 päivä.