Kevyesti juokseminen voi tuntua hankalalta osa 2

Palautuspäivinä moni juoksija ei malta pitää yllä riittävän kevyttä tahtia, vaan hän juoksee liian kovaa. Syitä tällaiselle käytökselle on monia, ja yksi niistä on jääminen koukkuun GPS-kelloon. Tuijotamme tuota teknologista kapistusta ranteessamme, ja se kertoo meille, minkä tahdin kulttuurimme on tuominnut sopivaksi juoksutahdiksi. Meistä on tullut niin riippuvaisia urheilukellostamme, että se on vienyt pois hohtoa itse juoksemisesta ja sen yksinkertaisuudesta.

Ikävä myöntää, mutta tuijotan itse GPS-kelloani liian usein. Kun näen mielestäni liian hitaan – mutta palautumista varten silti liian nopean – juoksutahdin kilometriä kohti, seuraavalla vilkaisulla tahti on yleensä kiristynyt entisestään. Vaikka yritän olla tekemättä tätä, se on silti hankalaa. Olen kuitenkin huomannut, että kun jätän kelloni kotiin tai peitän sen hihalla, tunnen oloni paljon paremmaksi juoksun jälkeen, koska juoksin hyvältä tuntuvaa tahtia sen sijaan, että olisin juossut tahtia, jota minun olisi olevinaan pitänyt juosta.

Älä ole liian kilpailullinen

Päädymme usein kilpailemaan itsemme kanssa, jos juoksemme tuttua reittiä, jonka olemme aiemmin kellottaneet. Vielä pahempi tilanne on silloin, kun kilpailemme juoksukumppaniamme vastaan. Tiedämme kaikki sen henkilön, jonka on juostava puoli askelta edelläsi, kun juoksette yhdessä. Ja jos et tiedä häntä, se olet luultavasti sinä itse. Kuulostaako tämä tutulta? Joskus, kun juoksemme ystäviemme kanssa, egomme ajautuvat usein kamppailemaan rinnanröyhistelyssä ja tahti kovenee juoksun edetessä. Ennen kuin huomaatkaan, itsepäinen juoksija sisälläsi tulee esille ja kieltäydyt hiljentämästä tahtia, kunnes juoksette molemmat kuin pikamatkaa. Ironisesti rohkeampi teistä kahdesta on se, joka sanoo jotain tai lopulta jarruttelee. Tätä seuraa tietenkin aina sormella osoittelu ja aloittajan etsiminen. Seuraavan kerran kun huomaat ajautuvasi tähän tilanteeseen, koeta olla isompi ihminen ja jarruta tahtia, niin hyödytte varmasti molemmat.

Juoksemisen käyttäminen stressin lievittäjänä

Rankaisemme itseämme edellisestä kilpailusta tai harjoituksesta ja haluamme yrittää osoittaa, että kyseessä oli vain huono päivä ja ohimenevä epäonnistuminen. En tiedä mitä yritämme saavuttaa tällä tavalla, sillä on olemassa vain yksi paikka, jossa tällä on merkitystä, ja se on juoksukilpailu. Tiedän olevani syyllinen siihen, että yritän vakuutella itseäni siitä, että olen hyvässä kunnossa. Tällainen palautusjuoksu saattaa usein ajaa sinut reunan yli, jolloin päädyt joko loukkaantuneeksi tai ylikuntoon.

Juoksemisen käyttäminen stressin lievittäjänä

Yksi mielessämme oleva käsitys on, että hidas tahti tarkoittaa hidasta juoksijaa. Tämä on mainittu jo aiemmin, mutta se on syytä toistaa, sillä sitä on hankalin saada pois mielestämme. Ajatuksena on usein, että mitä kovempaa juokset joka päivä, sitä nopeampi sinusta tulee. Tämä kuulostaa melkein järkevältä, mutta se on valitettavasti täysin väärin. Itse olin jatkuvasti loukkaantuneena, kun yritin joka juoksussa pitää yllä ennätystahtia, minkä lisäksi tein vielä muita harjoituksia ja yhden pitkän juoksun viikossa. Lopulta kevyillä juoksuilla ei ole tarkoitus todistaa mitään. Ajattele asiaa tältä kannalta; jos aiot juosta 5 000 m, et voi vain juosta 5 000 m joka päivä niin kovaa kuin pystyt ja odottaa, että juokset joka päivä kovempaa ja onnistut kisassa hyvin. Aluksi saatat onnistuakin, mutta emme treenaa tällä tavalla kisoihin. Samoin kuin juoksemme intervalleja harjoituksissamme tai vaihdamme nopeutta lämmittelystä harjoitukseen ja loppuverryttelyyn, meidän on varmistettava, että juoksemme kevyesti kovien päivien välissä. Jatkamme näiden kevyitä palautuspäiviä koskevien ongelmien tarkastelua tämän artikkelin kolmannessa osassa.